Uratarina – Aluepäällikkönä Pirkanmaalla ja Satakunnassa
Emmi Munkki aloitti uransa työharjoittelijana Tammelan Pancho Villassa vuonna 2009. Emmi osasi tuskin olettaa tuolloin, että hän olisi samalla alalla ja työnantajalla vielä 17 vuotta myöhemmin.
Alanvaihtokin oli jossain vaiheessa lähellä, mutta Pancho Villan tarjoamat mahdollisuudet veivät mukanaan.
– Olin koulun kautta työharjoittelussa Koskipuiston Cumulus-hotellissa keväällä 2009. Totesin harjoitteluni aikana, että kyseinen paikka ei opettanut tarpeeksi alalle. Halusin päästä rentoon casual dining -ravintolaan, sillä valkoiset pöytäliinat eivät tuntuneet omalta jutulta. Kokeilin onneani ja pääsin Tammelan Pancho Villaan työharjoitteluun vielä samaisen kevään aikana.
– Jäin harjoittelun jälkeen kesäksi töihin, ja kesän jälkeen sainkin jo vakkaripaikan. Vain paria vuotta myöhemmin, vuonna 2011, minulle tarjottiin ravintolapäällikön paikkaa. Toimin sekä Tammelan että Ratinan ravintolapäällikkönä, kun Ratinan toimipiste avattiin vuonna 2018. Jäin opintovapaalle koronan alkaessa, ja palasin takaisin Pancholle aluepäällikön tehtäviin vuonna 2022.
Tuki ja oma asenne avainasemassa urapolulla
– En olisi tässä pisteessä ilman esihenkilöni ja työkavereideni tukea. Etenkin esihenkilöni on aina nähnyt potentiaalini ja puskenut minua eteenpäin. Hän on antanut minulle mahdollisuuksia kehittyä. Itselläni taas on vahva työmoraali, motivaatio ja asenne, jotka ovat auttaneet kehittymään työssäni. Minulla on aina ollut halu näyttää, että minulla on jalansijaa tässä ketjussa.
Ravintola-alan moninaisuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Vastuun myötä myös työtehtävät ja työskentelytavat ovat muuttuneet. Osa muutoksesta on ollut mieluisaa, osan kanssa Emmi taas kamppailee edelleen.
– Työni on hyvinkin vaihtelevaa, eikä samanlaisia päiviä ole juuri ollenkaan. Tykkään siitä, että jokainen työpäivä on erilainen. Ikinä ei voi oikein varautua siihen, mitä päivä tai viikko tuo tullessaan. Itselläni on laaja työnkuva ja pääsen tekemään kaikkea laadunvalvonnasta yrittäjä- ja toimipaikkatapaamisiin, kassatehtäviin ja sopimusneuvotteluihin.
– Yksi asia, jonka kanssa kamppailen edelleen, on yksinäisyys. Meidän ketjujohdon työporukka asuu ympäri Suomen, joten näemme hyvin harvoin, vaikka keskustelemme päivittäin. Siirtyminen suorittavasta ravintolatyöstä nykyiseen rooliin on haastavaa vielä neljänkin vuoden jälkeen. Parasta on kuitenkin se, kun pääsee näkemään omia työkavereita, yrittäjiä sekä ennen kaikkea ravintoloiden henkilökuntaa. Ihmiset ovat itselleni tärkein voimavara jaksamiseen.
Katse tulevaisuudessa
Emmin pitkästä Pancho-urasta huolimatta matka on vielä kesken. Mieli pysyy virkeänä, kun työkenttä ympärillä elää jatkuvasti.
– Opin edelleen uutta, vaikka olenkin ollut pitkään Pancholla ja ravintola-alalla. Ala ja ketju muuttuvat sekä kehittyvät jatkuvasti. Haluan pysyä nykyisessä työssä mahdollisimman pitkään ja hoitaa oman tonttini parhaalla mahdollisella tavalla.